anonymousse

Oma mieli on oma valtakuntansa. Mieltäsi voi muokata ja muuttaa, kehittää. Mutta sitä ei voi poistaa tai hävittää. Mieli on omanlainen kaikilla, uniikki jopa. Kukaan ei voi päättää puolestasi, koska itse sinä olet oman mielesi herra. On kuitenkin ihana välillä antaa mielen harhailla, asioihin joita kaipaa tai haluaisi. On ihanaa miettiä menneisyyttä mutta myös on mukava ajatella mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mieli on ihana asia, mutta älä luule että mieli on todellisuus, koska silloin siitä tulee painajainen.

Joskus voi luulla menneisyyden jäävän menneisyyteen, niin kuin aina sanotaankin. Mutta entä jos menneisyys palaa kummittelemaan, vai pitäisikö sanoa ilahduttamaan?  Vaikka menneisyys on jätetty menneisyyteen syystä, mikä sanoo ettei menneisyyden haamut ole voineet muuttua unelmiksi ja toiveiksi, miksi haamut eivät voisi parantua sekä kehittyä? Optimististä ajattelua? Vastaus on varmasti kyllä, mutta pitäähän sitä olla optimistinen jottei ole koko ajan negatiivinen pessimisti. Itse olen oppinut että olemalla kärttyisä muiden ilosta ja muiden elämästä, tulisi minunkin yrittää vain olla oma itseni ja olla sinut elämäni kanssa, toisti sitten historia itseään tai ei, miksi ei voisi olla sinut... Enkä tarkoita tällä sitä että samat virheet tulisi toistaa, mutta jos kerran tietää miksi virhe tuli tehtyä ja miksi kaikki tapahtui menneisyydessä niin kuin tapahtui, miksi ei edes yrittäisi toimia toisin? Eihän menneisyys voi satuttaa, varsinkaan jos ei itse anna sen satuttaa.