anonymousse

Rakkauteni vahvistuu vaikka näky heikenneen; en rakasta vähemmän, vaikkei todisteita näy. Halusin tulla kertomaan teille omistautumisesta ja jatkamisesta eteenpäin vaikka tuntuisi että voisi luovuttaa.  Olen joutunut miettimään kyseisiä käsitteitä syvästi ja toivon että kaikki näitä miettii tarkasti ennen päätöksien tekoa. Elämä on vaikeaa, niin sen kuuluukin olla, ei se tarkoita että voit luovuttaa sen kanssa ja alkamaan tukahduttamaan elämisen positiivisia puolia, sillä luulet että ne olisivat kadonneet. Vaikka niitä positiivisia asioita ei aina näy, se ei tarkoita etteivät ne olisi siellä jossain odottamassa hetkeä tulla esille. Kaikkien meidän pitää muistaa ainakin yrittää täysillä löytää niitä positiivisia pieniä pilkahduksia (vinkki: ne on kuin pieniä auringon pilkahduksia jotka saavat hymyn kasvoillesi heti ilman että voit estää sen).  Kaikkien pitää omistautua aatteille ja arvoille jota uskoo ja joka päivä, joka sekuntti, vahvistaa tuota uskoa, sillä ilman uskoa ei ole

Tuulen suhina on  kuin lempeä musiikki   joka  tyynyttää kiireisen mielen.   Antaudu hiljaisuudelle.  Ole myötä kuluvassa  hetkessä,  luonto ympärilläsi  on  opettajanasi  rauhaan ja harmoniaan. Jos kysyisin, mikä sinua rauhoittaa eniten? Milloin tunnet olevasi oikeasti turvassa ja iloinen? Henkilökohtaisesti kertoisin että luonnossa, metsissä, lähellä vettä, syrjässä. Tunne kun raikas kevät tuuli syleilee sinua ja parantaa sinua. Tunne kun pystyt haistamaan veden ja tuntemaan auringonsäteet ihollasi. Kuulet veden kohinan, puiden rapinan, lintujen sävelet. Pysähdyn harvoin ajattelemaan tämänlaisia asioita mutta joskus ihmisillä tulee hetkiä kun tarvitsee tuota yksinäisyyden tuomaa turvaa ja rauhaa, lepoa. Sinä päivänä kun se hetki tulee, tee mitä haluat! Mene meren ääreen tai metsän keskelle vain kuuntelemaan, tuntemaan ja olemaan sinä. Ota tarvitsevasi rauha ja harmonia, elämme vain kerran.

Rakkaus ei ole ajan narri vaikka ajan sirppi niittää poskien ja huulten hehkun, rakkaus ei muutu hetken eikä viikon mukaan vaan kestää päiviemme loppuun asti.  -William Shakespearen sonetti 116 Olen hyväksynyt faktan että silminnähtävästi en löydä vielä pitkään aikaan rakkautta ja olen vasta nuori nainen miten löytäisinkään, olen löytänyt rakkautta vaikka en olisi odottanut sen päivän tulevan. Rakkaus löytyy perheestä, tärkeistä ihmisistä, hetkistä, tunteista ja itsestään. Minulle rakkaus on herätä linnunlauluun ja auringon pilkahdukseen ikkunasta, herään kun vainun tuoreen kahvin jota äitini keittiössä valmistaa rakkaudella minulle ja lopulle perheelle. Rakkaus on minulle sitä kun pääsen luomaan uusia iloisia hetkiä siskoni kanssa ja nään hänen hymyilevän. Rakkautta on minun "laumani", rakastan ystäviäni todella ja siitä pääsemme aiheeseen joka minun sisintäni on kalvannut tämä outo tunne että ihmiset eivät ymmärrä rakkauden ja ystävyyden tärkeyttä (ei henkilökohtaisesti