anonymousse

Niin kun laineet lyövät kohti hiekkarantaa, niin minuuttimme kiirehtivät loppuun, kukin vie paikan siltä mikä edelsi ja pyrkii eteenpäin lakkaamatta raataen Aika ei kerro mitään, aika on kohtalo, se on arvaamaton ja "ei-kirjoitettu". Aika kuluu elämän kanssa samaan aikaan, mutta aika jatkuu elämän loputtua. Aika kertoo paljon ihmisistä, se kertoo miten ihminen elää. Kesälomani on kulunut ajan mukana enkä osaa arvioida aikaa. Kuitenkin aika koittaa kaikilla jossain vaiheessa, kun kohtalo iskee naamalle. Uskon kohtaloon ja jos uskot aikaan, uskot myös kohtaloon. Mutta muista ettei kohtaloa voi arvioida... 

Pitkästä aikaa taas kirjoittelemassa..  kesäloma alkoi noin viikko sitten ja olen jo nyt "tylsistynyt" / tekemätön.. Siksi en ole pystynyt edes kovinkaan kirjoittelemaan, on vaikeaa kirjoittaa jos ei tee muuta kun makoilee kotona sängyllä. Kuitenkin ajattelin kirjoittaa tärkeästä asiasta joka itseäni vaivaa pahasti.. ahdistus/ minun sanalla sosiaalisuuspelko... Oon itse todella rohkea useissa tilanteissa, nykyään kuitenkin vanhetessa urheus on alkanut kaikkoamaan, varsinkin sosiaalisissa tilanteissa, mm. työ.. Olen ravintolassa töissä johon menen huomenna itseasiassa 10-17 töihin.. minulla ei kirjaimellisesti ole paskaakaan kokemusta keittiössä olemisesta ja osaan vaan perusjutut, ajatus ahdistaa että joudun menemään sinne, sillä olen ihminen joka ei halua tuottaa pettymystä ja siksi en halua tehdä virheitä.. (osittain perfektionisti) Yritän kovaa ohittaa kyseisen ahdistuksen koska tykkään työstä ja haluan näyttää motivaation työhöni.. toivottavasti selviän ilman mitään isoa

  Yksi kokonainen lukuvuosi lopetetaan yhdellä päivällä, yhdellä tunnilla, yhdellä kerralla. Kaikki työ, kaikki raataminen, rakastaminen, välittäminen, itkeminen ja väsymys loppuu täysin vain yhden tapahtuman aikana. Mutta loppuuko kaikki, vastaus on ei, vain yksi lukuvuosi loppuu mutta toinen alkaa nopeammin kun ajattelet. Kaikki päättyy lopulta mutta se ei tarkoita että pitäisi elää niin, pitää elää niin kuin tuntuisi kaiken alkavan.      Olen aina ollut se tyttö joka ei malta odottaa kesää ja haluaa pois koulusta heti kun mahdollista. Mutta mieli muuttuu, ihmiset muuttuu ja elämä muuttuu. Toivon oman mielenrauhani takia että kaverit ei muutu, en tarkoita kavereitani ihmisinä mutta toivon ettei suhteeni heihin muutu, sillä nykyään koulu on minulle tärkeää ja rakastan olla siellä suurimmaksi syyksi ystävieni takia, joten toivon hartaasti ettei suhteet muutu... Hyvää kesää :)