anonymousse

Tunnemme vihaa, tunnemme kateutta, tunnemme surua ja tunnemme pelkoa. Ihmisten mielestä on hyvä olla voimakas ja ns. pelätty, koska silloin kukaan ei pysty sinua satuttamaan, mutta oikeasti sillon sattuu enemmän. Joka sana, joka katse ja joka nauru sattuu vain enemmän ja enemmän kerta toisensa jälkeen, ihminen on ihminen vaikka kuinka yrittäisi olla voittamaton.  Toinen lukuvuoteni lukiossa alkaa 15 päivän kuluttua ja olen luvannut itselleni että muutan itseäni. En puhu ulkonäöllisesti vaan aion muuttaa itseäni välittäväksi, iloiseksi, positiiviseksi ja ennenkaikkea kiltimmäksi.  Ennen ajattelin että pitää olla kova kuori jotta muut eivät pääsisi sen läpi, mutta vasta kuoren luotuani tajusin että se kuori pitää myös rakkaimpani loitolla, ne ihmiset keitä tarvitsen elämääni, ne keistä välitän. Ikävä kyllä tajusin tämän seikan liian myöhään.. pimeä osa minusta vei jo yhden tärkeän ihmisen elämästäni. Eniten pahoillani olen kuitenkin siitä että syy miksi kyseinen henkilö lähti elämästä

Taas sattui tulemaan se aika kesälomasta kun alkaa väsyttää itse kesäloma, vaikka tosin luulin että tänä vuonna kyseistä väsymystä ei olisi tullut sillä olen ensimmäistä kertaa kesätöissä.. kuitenkin tuo ikävä ja stressaava väsymys tuli taas... väsymys kesälomaan minulla tarkoittaa siis sitä että haluaisin takaisin kouluun, olen innoissani tulevasta vuodesta ja olen päättänyt opiskella mahdottoman paljon. Tiedän silti että tämä innostus lopahtaa parin viikon jälkeen siitä kun koulut ovat alkaneet. Toivoisin että tämä motivaatio ei lähtisi sillä haluaisin muuttaa tapani ja tekemiseni. Toivottavasti kaikilla on ollut mahtava kesäloma ja hyvät motivaatiot :)

En ole hetkeen kirjoittanut sillä mieli on hakannut tyhjää.. miten voi olla että vaikka kuinka paljon haluaisin lähteä metsä kävelylle tai tutkimaan ja kuvaamaan paikkoja niin kotona oleminen voittaa sen.. vaikka mieleni on niin vahvasti sitä mieltä että haluan lähteä, laiskuus ja tekemättömyys voittaa. Olenko perinpohjin niin laiska ja tylsä etten vain yksinkertaisesti pääse ylös tavoittelemaan asioita jotka olisivat mieleeni. Onko motivaationi tekemiseen lopahtanut pohjaan, en enää löydä intoa ja tarkoitusta lähteä, mennä vain, elää. Ehkä jonain päivänä motivaationi puhkeaa kukkaan.