Anna valosi osua
Kerro se minulle kun katsot silmiini, olet ainoani.
On vaikea kirjoittaa kun pää lyö tyhjää kuten tuuli pilviä myskyn aikana. Pilviä ei voi tavoittaa, niitä ei voi koskea vaikkakin ne voi tuntea. Samoin on kirjoitukseni, en voi koskea mutta tunnen että ne ovat jossain saavuttamattomissa. Onneksi aina välillä ne antavat periksi ja päästävät hipaisemaan itseään... nyt on sen aika.
Kaikki lähestyy kovaa vauhtia, on vaikea yrittää keskittyä mihinkään samalla kun miettii tulevaa ja keskittyy väärään. Onneksi olen yksilö joka nauttii hetkestä, elän hetkessä.
Tänään ajoimme äitini kanssa pitkällä tiellä, kuunnellen musiikkia, ja olin maailman onnellisin vain siitä että aurinko paistoi naamaani. On ihanaa tajuta kuinka paljon jokin niin saavuttamattomissa oleva on niin turvallinen ja kaunis. En enää ajattele että tarvitsen rakkautta ja onnellisuutta ihmisiltä, ennen ajattelin että tarvitsen jonkun olemaan kanssani, mutta oikeasti en tarvitse. Tarvitsen vain maailman, luonnon kauneuden.
Tarvitsen aurinkoa.
Minne ikinä menenkään, ei ihmiset minua seuraa, se seuraa. Olen viime aikoina ymmärtänyt elämää paremmin kuin aikoihin, olen Jumalan kanssa, olen siunattu kaikesta ympärillä olevasta.
Elän ainutta elämääni ja aijon nauttia siitä kaikella voimallani.
Seuraavalla kerralla kun aurinko paistaa kasvoillesi, muista että se on aina läsnä ja se levittää onnellisuutta maailmaan. Se koskettaa maailman jokaista kolkkaa ja ihmistä valollaan.
On vaikea kirjoittaa kun pää lyö tyhjää kuten tuuli pilviä myskyn aikana. Pilviä ei voi tavoittaa, niitä ei voi koskea vaikkakin ne voi tuntea. Samoin on kirjoitukseni, en voi koskea mutta tunnen että ne ovat jossain saavuttamattomissa. Onneksi aina välillä ne antavat periksi ja päästävät hipaisemaan itseään... nyt on sen aika.
Kaikki lähestyy kovaa vauhtia, on vaikea yrittää keskittyä mihinkään samalla kun miettii tulevaa ja keskittyy väärään. Onneksi olen yksilö joka nauttii hetkestä, elän hetkessä.
Tänään ajoimme äitini kanssa pitkällä tiellä, kuunnellen musiikkia, ja olin maailman onnellisin vain siitä että aurinko paistoi naamaani. On ihanaa tajuta kuinka paljon jokin niin saavuttamattomissa oleva on niin turvallinen ja kaunis. En enää ajattele että tarvitsen rakkautta ja onnellisuutta ihmisiltä, ennen ajattelin että tarvitsen jonkun olemaan kanssani, mutta oikeasti en tarvitse. Tarvitsen vain maailman, luonnon kauneuden.
Tarvitsen aurinkoa.
Minne ikinä menenkään, ei ihmiset minua seuraa, se seuraa. Olen viime aikoina ymmärtänyt elämää paremmin kuin aikoihin, olen Jumalan kanssa, olen siunattu kaikesta ympärillä olevasta.
Elän ainutta elämääni ja aijon nauttia siitä kaikella voimallani.
Seuraavalla kerralla kun aurinko paistaa kasvoillesi, muista että se on aina läsnä ja se levittää onnellisuutta maailmaan. Se koskettaa maailman jokaista kolkkaa ja ihmistä valollaan.
Kommentit
Lähetä kommentti