Ihminen on ihminen

Tunnemme vihaa, tunnemme kateutta, tunnemme surua ja tunnemme pelkoa. Ihmisten mielestä on hyvä olla voimakas ja ns. pelätty, koska silloin kukaan ei pysty sinua satuttamaan, mutta oikeasti sillon sattuu enemmän. Joka sana, joka katse ja joka nauru sattuu vain enemmän ja enemmän kerta toisensa jälkeen, ihminen on ihminen vaikka kuinka yrittäisi olla voittamaton. 

Toinen lukuvuoteni lukiossa alkaa 15 päivän kuluttua ja olen luvannut itselleni että muutan itseäni. En puhu ulkonäöllisesti vaan aion muuttaa itseäni välittäväksi, iloiseksi, positiiviseksi ja ennenkaikkea kiltimmäksi.  Ennen ajattelin että pitää olla kova kuori jotta muut eivät pääsisi sen läpi, mutta vasta kuoren luotuani tajusin että se kuori pitää myös rakkaimpani loitolla, ne ihmiset keitä tarvitsen elämääni, ne keistä välitän. Ikävä kyllä tajusin tämän seikan liian myöhään.. pimeä osa minusta vei jo yhden tärkeän ihmisen elämästäni. Eniten pahoillani olen kuitenkin siitä että syy miksi kyseinen henkilö lähti elämästäni on minulle tuntematon. Ainoa asia minkä tiedän on se että se henkilö on poissa ikuisesti, hän ei tule luokseni enää. Menetin hänet kamppailussa itseäni vastaan mutta toivon silti avosydämmin että tuo henkilö ei kanna kaunaa minulle, että tuo henkilö ymmärtää kuinka paljon häntä kaipaan ja kuinka paljon hänestä välitän vaikka hän ei ole kanssani enää. 

Muistakaa kaikki että taistelkaa itsestänne, älkää menettäkö toivoa mutta älkää antako myöskään itsenne sokaista, sillä itsekkyys on rumin asia maailmassa, varsinkin jos joku muu kärsii siitä.