Pettymys pettymyksen jälkeen

Ihmisen luonto on pettää, jotkut pettää kumppanejaan, jotkut ystäviään, jotkut pettävät treenissä. Pettäminen on normaalia, mutta miksi monien kymmenien pettymysten jälkeen ei vieläkään osaa ennustaa milloin tulee seuraavan kerran petetyksi?
Vaikka eläisi pelkässä petoksessa, vaikka se satuttaisi joka päivä, miksi aina pitää unohtaa tuo kipu pienenkin ilon jälkeen.

Niin kuin sanoin, jokainen pettää, mutta silti mikä oikeuttaa jatkuvan petoksen ja kärsimyksen. Sitä sanotaan että ihmiset toivovat rauhaa ja onnellisuutta, mutta miksi sitten kaikilta tulee luonnostaan helpommin vihaisuus kuin hymy? Onko ihminen vain verho sille mitä meidän jokaisen takanamme piilee? Onko se helvetti vai itse paholainen..

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lovely

kohtalo

Ihminen on ihminen